keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Värikkäästi kukkamekossa

Mökillä naurettiin yhtenä päivänä kun siivottiin vähän mökin vaatekaappeja. Kaapeista voi löytyä vaikka mitä. Löysin esimerkiksi nämä tässä postauksessa jalassani olevat keltaiset varvastossut ja keltaisen auringonkukkaisen kärpäslätkän. Mun mies kaivoi sen kaapin  ylähyllyltä ja kysyi, että "mikä tämä oikein on"? Minä siihen tokaisin, että "näyttääpä olevan kärpäslätkä ja nätti sellainen".  Mies meinasi heittää sen pois, mutta mä en antanut, koska onhan se kivempi lätkiä kärpäsiä nätillä lätkällä, jos niitä pitää jollain lätkiä. Tosin en mä yleensä niitä oikeasti lätki.

Siivoaminen kuitenkin tuotti tulosta ja kaksi jätesäkillistä 1990-luvun vaatteita tuli siivottua roskiin. Kotikaapistani oli siirtynyt jo aiemmin mökille sitten 2000-luvun vaatteita. Joten siirryttiin mökkivaatteissa seuraavalle vuosikymmenelle. Tämä kukkamekko oli kanssa yksi, jonka olin siirtänyt jo aiemmin mökkikaappiin. Kätevä heittää päälleen mökkiolosuhteissa, mutta ei tule kaupungissa pidettyä.


Uskokaa vaan, että on se kärpäslätkä. 


Asusteet on sävytetty mökilläkin mekkoon sopiviksi. Punaiset aurinkolasit ja keltaiset kengät, 
kyllä natsaa hyvin. 


Aurinkoa jokaisen päivään, nautitaan lomasta ja auringosta. 
Kyllä nyt kelpaa.

Maiju



tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kaurapuuro on superruokaa

Mä olin ennen keliakiaani intohimoinen kaurapuuroilija. Sitten keliakian myötä se vaan loppui kuin seinään, kun en millään löytänyt Elovena kaurahiutaleille mitään korvaavaa tuotetta. Testailin monia gluteenittomia kaurahiutaleita, kunnes vaan kyllästyin ja ikään kuin luovutin. Testasin aina uuden kun joku kehui jotain tiettyä hiutaletta Elovenalle ei vaan löytynyt voittajaa.


Kunnes sitten mä pitkän hakemisen jälkeen kohtasin mulle sen oikean hiutaleen. Tämän jälkeen olen syönyt puuroa aamupalalla, välipalana tai iltapalalla. 

Ostin muutama viikko sitten kaupasta Urikramin gluteenittoman kaurahiutaleen. 
Kyllähän mä olen sitä kaupassa nähnyt, mutta kun pussin ulkonäkö ei ole mua houkutellut, 
niin pussi on jäänyt kaupan hyllylle.
Nyt tutustuin Urtekramin muihin tuotteisiin ja päätin ostaa kokeeksi myös tätä.
Onneksi päätin, koska tämä oli se mitä olin hakenut Elovenan tilalle. 
Minun valintani on siis Urtekram Gluteeniton kaurahiutale. 


Tätä mulle suositeltiin Twitterin kautta. 
Tämä oli minun makuuni liian suurta ja irtonaista, mutta jos
tykkää sellaisesta, niin tätä monet kehuvat.  


Matkakäytössä itselläni on ollut Provenan annospakatut
kaurahiutaleet. Näitä on kahta makua vadelma ja aprikoosi.
 Näistä kahdesta pidän enemmän vadelmasta.
Tuota vadelmaa siis ainakin suosittelen, tämä tuote on pelastanut minut välillä matkalla nälästä. 


Myös Provenalla on suurihiutaleinen kaura. 
Jos siitä tykkää, niin tämäkin on ihan hyvä. 
Tätä on tullut maisteltua paketillinen, mutta ei ollut muuten mun tuote.


Olen maistanut myös Semperin kaurahiutaleet, mutta sitäkään en 
vaan omakseni tuntenut. 

Kaurapuurolla on paljon terveysvaikutuksia, joista voitte käydä lukemassa täältä.

Maiju

Turkoosit timanttikoristeiset aurinkolasit

Pohjanmaan reissulle viime viikolla lähdin tässä turkoosissa ponchossa ja turkoosikoristeisissa aurinkolaseissa. Aurinkolasit olen itse koristellut parisen vuotta sitten turkooseilla koristekivillä. Muistan kun näin Rodoksella tosi mageet auringolasit, joissa oli Swarovskin kristalleja ja ne maksoivat niin paljon, että olisi mennyt koko matkan budjetti niihin, joten päädyin tekemän itse omat timanttikoristeiset lasit. Tosin mä en käyttänyt näihin ihan Swarovskin kristalleja, mutta timanttikiviä kuitenkin.

Mulla on onneksi niin laaja aurinkolasien kokoelma, että sieltä löytyi sileäsankaiset lasit ja ne päädyin tunaamaan. Tähän tarvittiin todella pitävä liima ja timantteja. Hiukan oli hakemista hyvän liiman kanssa, mutta sen lopulta löysin, niin, että timantit ovat pysyneet kiinni siis useamman vuoden.



Pellavaponchon olen ostanut Tallinnan käsityöläistorilta alkulomallani. 
Aiemmin olin ostanut samanlaisen, mutta mustalla pohjalla ja tämä turkoosi jäi silloin vähän kummittelemaan, joten se piti hakea tällä kertaa sieltä torilta.


Tässä lähikuvaa aurinkolasien timanttikoristeista.
Se hyvä puoli on, että ihan varmasti voin sanoa, että toisia 
samanlaisia ei tule vastaan. 


Tällaisilla jutuilla siis tänään, mitäköhän mä huomenna keksin.
Ainakin on tulossa lähiaikoina aurinkolasipostausta, siitä lupaan, että tulee 
aika mielenkiintoinen. Itsekin vähän hämmästyin.

Maiju

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pinkkinainen liikenteessä Turussa

Perjantaina lähdettiin mökiltä Turkuun shoppailemaan. Pitäähän sitä keksiä jotain pientä lomatekemistä. Me ollaan miehen kanssa vähän tällaisia ikiliikkuja ja harvoin pysytään paikoillaan. 

Olin kaivanut jossain vaiheessa vaatekaapistani mökille jotain sellaisia vaatteita, jotka ovat olleet hävitysuhan alla. Tämä pinkki pitsitoppi on ollut juuri sellainen. Se sai siis armon ja pääsi mökkikaappiini. Nauratti sitten kun Turussa kolme eri naishenkilöä kehui mulle tätä mun toppia. Joten ehkä ei sitten kannata hävittää. Topin alle laitoin mustan pellavamekon. 



Ennen Turkuun lähtöä mä olin tällä yhdistelmällä. Sitten mä viime metreillä mietin, että noi legginsit voi olla vähän rajut ja vaihdoin ne mustiin. Asu rauhoittui kummasti. Mökillä voin sitten heilua ihan rauhassa näissä värikkäissä legginseissä. Kukaan ei ärsyynny niistä. 


Välillä voin siis yrittää hillitä mun räväkkää tyyliäni kun lähden liikenteeseen. Hyvä minä. 


Tuli sitten shoppailuissakin pysyteltyä omassa lempivärissä eli kaappiin löytyi vähän pinkki-mustaa täytettä. Jossain vaiheessa siis saattaa tulla näytille.

Ihanaa helteistä viikkoa juuri sinulle lukijani. Itse ajattelin tänään taas siirtyä kaupunkiin tänään. Vaihtelu virkistää.

Maiju



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pinkkiä metsätiellä

Pohjanmaan kierroksella tuli myös vähän shoppailtua. Lähdimme Tuurista ajamaan siskon ja hänen perheensä mökille Joutsaan. Aamulla keräsin koriin kuvausrekvisiittaa ja lähdimme hiljaiselle mökkitielle ottamaan muutamia asukuvia. Ensiksi saimme yleisöksi siskon pojan ja nauroimme, että nyt paljastuu kaikki meidän kuvaamisen salat. No mitäs siitä. 

Ostin matkalta Tuurin Voglian myymälästä tämän Voglian maksimekon. Tätä olin jo keväällä ihastellut, mutta en ollut raskinut ostaa. Nyt se oli -50 prosentin alennuksella ja jäljellä vain kaksi kappaletta, en jäänyt miettimään.

Tehosteena kuvauksissa oli siskon pinkki lierihattu ja mun pinkit vapaa-ajan kengät, jotka ostin Nauvon saaristosta viime viikonloppuna. 


Mekossa on kivat "kantokahvat" molemmissa helmoissa.


Näin ne asut muuntuvat lennossa. 


Mietin aina vaatteita ostaessani, että miten ne on yhdistettävissä. Tämä mekko muuntuu moneksi, kun yhdistelee erilaisia asuja siihen. Tämä pinkki tunika tarttui matkaan Keskiseltä. Myös pinkit korkokengät ostin Tuurista. 


Tämän SuperDry:n puseron ostin alkulomasta ja sopii mekon kanssa tämäkin. 
Mekko muuntuu näin hieman arkisemmaksi. 


Piti vielä poseerata pinkki-mustan auton vieressä kun sattui värit niin kohdalleen.


Kuvausrekvisiitta kulki mukavasti korissa. 


Hauska pieni kuvaussessio mökkitiellä ja täytyy sanoa, että on mulla vaan niin mukana mies, 
että suostuu näitä kuvia ottamaan. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. 

Maiju

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Gluteenittomasti Tuurissa Keskisellä - täydellistä

Olimme viikolla siis pohjanmaalla Tuurissa ja siellä pääsääntöisesti Keskisellä. Edellisessä postauksessa kerroin tuosta meidän junamajoituksesta ja nyt sitten olisi vuorossa kertoa se, mistä mä olin erityisen iloinen eli siitä, että miten hienosti tuolla oli huomioitu gluteeniton ruokavalio. Mä olin niin potenssiin sata yllättynyt siitä, että kertaakaan mulle ei sanottu, että olisi mitään ongelmaa ja kertaakaan mulle ei myyty ei oota. Monta kertaa mun olisi tehnyt mieli itkeä - itkeä onnesta. Olen joskus kertonutkin, kuinka hankalaa on vielä tänäkin päivänä saada jostain jotain. Tämä paikka osoitti sen, että kun on tahtoa, niin mikään ei ole hankalaa. Keskisen pisteet nousi siis mun silmissä tosi korkealle. Se on sellainen juttu, että hyvä ruoka, parempi mieli. Voin kertoa, että nälkäisenä ei tekisi mieli shoppailla ja kun me saatiin joka paikassa syötyä vatsamme täyteen, niin shoppailtiin sitten senkin edestä, joten voittajia olimme siis kaikki tässä pelissä.

Tämä taas osoitti mulle sen, että kotimaan matkailua kannattaa suosia. Joku kaveri kysyi facebookissa, että annoitko palautetta tarjonnasta? No annoin, en muista edes kuinka monta kertaa, mutta joka paikassa annoin, ihan joka paikassa. Kävin vielä kiittämässä syötyäni ja varmaan sanoin kyllästymiseen asti, että "hienosti olette hoitaneet nämä asiat".

Aloitimme Keskisen vierailun niin, että kävimme kahvilassa, kun treffasin ihanaisen ystäväni Niinan, jota on vaan aina pakko nähdä kun menen pohjanmaalle. Kuulremma oli juuri täydennetty aiemmin loppunutta varastoa ja mun eteeni iskettiin tällainen laatikko mistä valita (makeaa ja suolaista useita vaihtoehtoja), hyvä etten pyörtynyt. Normaalisti vaihtoehtoja voi olla 1-2. Nyt varmaan 10 erilaista ja suolaista ja makeaa.
Valitsin omenapiirakan tällä kertaa.


Monet keliaakikkokaverit ja muutama muu ruoka-aineallerginen hieman kritisoi näitä pakkauksia, kun niissä
ei ole tuoteselostetta, joten siinä kyllä olisi kehittämisen paikka, koska osa ei 
pysty syömään tuotteita, jotka sisältävät kauraa tai vehnäntärkkelystä yms.
Tosin kun itselläni ei ole tuota ongelmaa, niin en tajunnut kysyä, että olisiko henkilökunnalla ollut joku lista, mistä tämän olisi voinut tarkistaa? Sekin olisi voinut olla mahdollista. 


Välissä käytiin syömässä ja sen jälkeen lähdettiin katsomaan Keskisen kyläkaupan tarjontaa ruokapuolelta.

Sielllä mä hämmästyin toisen kerran. Siis gluteenittomia tuoretuotteita oli keskimääräistä enemmän.
Siellä oli kotileipomotuotteita sekä myös esim. Pirjon Pakarin tuotteita. 


Tarjolla oli sellaisia pullia, joista olen nähnyt vain unta. 


Monenlaisia keksejäkin löytyi. 


Korvapuusteja:


Lihapasteijoitakin olisi ollut tarjolla:
 

Pirjon Pakarin Maistikas tuotteita oli monenlaisia:




Tämän jälkeen käytiin syömässä ruokakaupan vieressä olevassa ravintolassa.
Ruokalistojen merkinnät olivat täydelliset. Taisi olla niin, että yhtä ruokaa lukuunottamatta kaikki muut olivat gluteenittomia, jos oikein muistan. Suurin osa kuitenkin siis gluteenittomia. 
Mahtavaa.


Me majoituimme siis junamajoituksessa, joka ei kuulunut Keskisen piiriin.
Menimme kuitekin syömään aamupalaa Keskisen hotelliasiakkaille tarkoitettuun paikkaan.
Aamupalan hinta oli "ei hotellivieraille" 10 euroa per naama. 
Olin jo etukäteen kysynyt, että onhan tarjolla gluteenitonta.
Sanottiin, että kyllä on jos ei ole, niin sitten pitää pyytää.  Sitähän löytyi. 
Enemmän kuin mistään muualta koskaan. 

Tarjolla oli sämpylöitä, karjalanpiirakkaa ja makeita vaihtoehtoja.
Tuo, että oli karjalanpiirakkaa oli mahtavaa, koska sellaista en muista koskaan saaneeni missään.


Tarjolla oli myös Provenan annospakattuja  kaurahiutalepusseja, joista voi itse kätevästi tehdä puuron lisäämällä se kiehuvaan veteen. Mysliä, näkkäriä, riisikakkuja ja keksejä.
Minä matkustan paljon ja tämä oli toinen kerta, kun tarjolla on gluteenitonta puuroa. Koskaan aiemmin en ole missään törmännyt myöskään gluteenittomaan mysliin.
Tämä oli hyvä esimerkki myös siitä, että gluteenittomat tuotteet voi jättää esille paketeissaan, tällöin keliaakikko tai muu ruokarajoitteinen voi tarkistaa tuoteselosteesta itse,
 että sopiiko tuote hänelle. 



Levite oli tuossa vaiheessa vielä kun itse otin "korkkaamaton" ja tiesin sen siis olevan puhdas.
Otin levitteen ja suljin tiukasti rasian kannen, jotta pysyikin puhtaana. 


Tämän edessä mä olisin voinut melkein itkeä. 

Täytyy sanoa, että ARVOSTIN.


Eikä siinä vielä kaikki. Toisena päivänä shoppailujen jälkeen alkoi tekemään mieli jäätelöä.
Tarjolla oli myös gluteenitonta vohvelia, jota ehdottomasti halusin.
Hienosti näytti myös jäätelökioskilla olevan gluteenittomien tuotteiden käsittely hallussa.
Huvikseni aina välistä katson, että miten tuotteita käsitellään, kun keliakiassa on niin tarkat
käsittelysäännöt tuotteiden käsittelylle, kun se on niin gramman tarkkaa tuo ruokavalio.
 
 

Mä voin suositella ihan täysillä jokaiselle keliaakikolle Keskisen kyläkauppaa ihan jo pelkästään näiden gluteenittomien tuotteiden takia. 

Paras kokemukseni keliaakikkona tähän mennessä.
Tämä tiedoksi myös niille lapsiperheille, joissa on keliaakikkolapsi, joka usein
joutuu tyytymään johonkin yhteen tuotteeseen. Tuolla ei tarvitse.

Kiitos Tuuri, näin hyvin ei ole itseäni vielä koskaan aiemmin palveltu.
Hoiditte NIIN hienosti homman kotiin. 
Tulen toistekin.

Maiju

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Majoituselämyksiä - junamajoitus Tuurissa

Käytiin viikolla visiitillä pohjanmaalla Tuurissa. Olimme sopineet siskontytön kanssa, että treffataan Tuurissa, kun hän oli siellä työkeikalla. Siellähän sitten treffattiin. Hän majoittui Keskisen hotellissa ja me emme sinne mahtuneet, joten piti etsiä jotain muuta majoitusta. Twitterissä sitten kyselin, että onko jollain ideoita kivoista majoituskohteistas ja mulle heitettiin tällainen idea junamajoituksesta. Tartuin onkeen heti ja päätin ottaa asiasta selvää. Siitä sitten googlettamaan junamajoitus ja Tuuri, niin sieltähän se heti löytyi. Laitoin sitten loppuviikosta sähköpostia, että mahtuisimmeko majoittumaan yhdeksi yöksi sinne. Kävi hyvä flaksi ja meille löytyi yösija sinne. Kannattaa olla kuitenkin ajoissa liikkeellä, koska välttämättä ei aina näin lyhyellä varoitusajalla välttämättä saa yösijaa.

Junamajoitukseen kuului junahytti, jossa oli lakanat ja pyyhkeet. Yhteiskäytössä oli junavaunun yhteisissä tiloissa jääkaappi ja oleskelutila. WC:t ja suihkut olivat myös yhteiskäytössä yhteisissä tiloissa. Meille tämä majoitus kävi, koska emme yleensä muutenkaan käy kuin nukkumassa hotellissa. Tässä kyllä hinta-laatusuhde kohtasi. Tämä on edullisempi majoituskohde mm. lapsiperheille, suosittelemme.



 Majoituskohde on siis Tuurin aseman vieressä olevassa vanhassa höyryveturijunassa.
Paikalla päästyämme saimme avaimet meidän "hyttiin" ja maksoimme majoituksen. 
Sitten meille esiteltiin yleiset tilat ja näytettiin hytti. 



Hyttivaunussa oli kaksi kerrossänkyä ja vuodevaatteet sekä pyyhkeet.
Siisti majoitus. Ihanan idyllinen paikka. 


Tässä kuvaa vielä laajemmalti hyttivaunusta. 


Junavaunun käytävillä oli tunnelmaa. 


Tuuri on asema, jonne juna pysähtyy vain muutaman kerran päivässä tuoden muun muassa asiakkaita Kyläkauppa Keskiselle. Sinne tuosta majoituksesta on noin puolen kilometrin matka. 


Kun tiesin, että junia ei ole tulossa, uskaltauduin junaraiteille kuvaamaan.
Mulla oli kyllä oma turvamies mukana. 


Rennot lomavaatteet oli päällä.
Tietenkin pinkkiä ja mustaa, tottakai.


Muutenkin oli todella kiva kokemus tuo Keskisellä käynti.
Kuten olen monta kertaa kertonut, että olen keliaakikko, niin täytyy sanoa, että
Keskisen ihan joka paikassa oli gluteenittomuus otettu niin hyvin
huomioo, ettei missään muualla koskaan aiemmin ole otettu.
Nostan hattua ja kerron myöhemmin lisää.

Hyvää viikonloppua kaikille. Lämpöä ja aurinkoa viikonloppuunne.

Maiju